Kotimainen biopolttoainetuotanto alkaa hahmottua. Nyt näyttää siltä, että valtion energiayhtiöt ja suuret metsäteollisuusyhtiöt pääomavaltaisina ottavat etulyöntiaseman tulevan biopolttoainetuotannon tekijöinä.

Metsäyhtiöt hakevat kuumeisesti uusia tuotteita hiipuvan paperinkysynnän korvaajiksi. Se on luonnollista ja järkevää.

Hahmottuva kuva on merkittävästi erilainen, kuin viime päiviin asti on kuvattu. Biopolttoaineiden ja -energian tuottajiksi kuvattiin ministeriöidenkin ennusteissa maakunnalliset, seudulliset pienehköt toimijat, jotka pyörittäisivät työvaltaisina aluetalouksia ja toisivat näin uutta työtä maaseudulle.

On luonnollista, etteivät suuryhtiöt halua energiamarkkinoille uusia toimijoita kiristämään hintatasoa raaka-ainepuolella.

Toivon kuitenkin, että saamme myös päänavauksia maataloustaustaisille biopolttoainehankkeille. Esimerkiksi Lounais-Suomessa on ruokaketjuun liittyviä keskittymiä, joissa syntyy runsaasti energiantuotantoon sopivaa biojätettä. Biojätteen muuttaminen anaerobisissa (suljettu, paineistettu tila) olosuhteissa metaanikaasuksi ja edelleen sähköksi aiheuttaa erittäin vähän päästöjä verrattuna nyky-tilanteeseen, jossa jäte kompostoidaan.

Mikä jarruttaa jo valmiiden hankkeiden liikkeellelähtöä. Tietysti yleinen talouden epävarmuus on yksi. Mutta toisena on valtiovallan epäröinti kotimaisen energiantuotannon tukitoimista. Ministeri Pekkarinen on hionut asiaa jo vuodesta 2003.

Saksan ja Ruotsin mallit eivät näytä kelpaavan meille. Näissä maissa pienjalostamoita tehdään kovaa vauhtia.

Uskon, että metsäyhtiöt, Fortum ja Altia jarruttavat poliitikkojen päätöksiä.

Kolmantena, valmiit hankkeet eivät saa rahoitustaan kasaan, koska valtion tarjoamaa noin 15 prosentin investointitukea pidetään aivan liian pienenä osuutena muutoin velkarahoitteisille laitoksille. Pankit eivät uskalla lähteä liikkeelle vielä ”pilotti” -tyyppisten laitosten rahoittamisessa.

Satakunnan Kansan uutisoinnissa 9.3.2009 kerrottiin UPM:n kaavailevan Raumalle biopolttoaineen tuotantoa energiapuusta. Jutussa töytäistiin tarkoituksella viljapohjaista etanolituotantoa vanhanaikaiseksi ja saastuttavaksi.

Todettiin myös, että näin peltoala säästyy ruuan tuotannolle.

Kuitenkin se tosiasia jäi kertomatta, että Suomessa vuosittain jää vietäväksi ylituotantoviljaa noin 500–700 miljoonaa kiloa.

Tämä ylijäämä mahdollistaisi merkittävän etanolituotannon ja jos tuotanto sijoitettaisiin Etelä-Suomeen saisivat kotieläintilat sivutuoterankista saman kilpailuedun kuin nyt Etelä-Pohjanmaan tilat saavat Ilmajoella koko ajan laajenevasta Koskenkorvan erittäin kannattavasta etanolitehtaasta.

Jukka Tuori

agronomi

EU-parlamenttivaaliehdokas (kok.)